Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

QUERCUSA | TENEBRAE | CORVUSA | MORGA | GLACINA | VENEFICIUM

 VARJOMUURI | VAELTAJAT

Tenebraen heimon tarinat

 

Vuodenaika: Syksy.

Sää: Tenebraen heimon alueella on hyvin tuulista ja sen myötä kylmää.

Ruokatilanne: Ruokaa riittää, mutta vain vaivoin.

Seuraava juhla:Leijonan juhla (1.-7.1.2018)

Tiedot päivittyvät kuukausittain.

 

Tästä pääset Tenebraen heimon sivulle

 1  2  3  4  5  6  7  > >> 

Nimi

Kotisivut

Kommentit
Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)
Yksityinen  

Nimi: Trixie

17.12.2017 00:41
Ren Johnnyn tytär

Astelin sisälle lääkärintaloon. Heti ensimmäisenä näin sen, Aiden ei ollut paikalla.
”Missä Aiden on?” kysyin tukahtuneella äänellä, lähellä seisovalta lääkäriltä.
Miehen vastaus meni täysin ohi. Pahat aavistukset täyttivät mieleni. Jack olisi saanut tietää mitä Aiden oli tehnyt ja olisi tappanut tämän? Tai jos Aiden oli päättänyt lähteä käymään vaikka huorissa? Tunsin miten leukani pureutuivat yhteen, ja yhtä nopeasti kuin olin taloon tullutkin, marssin ulos. Olin saanut tarpeekseni, ihan kaikesta. Taloni edessä ei ”yllättäen” ollut ketään, ja marssin sisälle avaten ensin lukon. Tartuin samalla reppuun, joka makasi nurkassa.
”Haistakaa vittu. Ihan kaikki”, sihahdin, ottaessani reppuuni parit vaihtovaatteet. Tarvitsin paljon vaatteita mukaan. Repusta 1/4 täyttyi kuin täyttyikin vaatteilla.
Vedin syvään henkeä, ja nojasin hetken aikaa käsiini. Tärisin, kuten aina kiihtyessäni nopeasti.
”Mä luulin pystyväni luottamaan!” huusin, ja heitin lähellä olevan lasin seinään. Kuului kamala ääni, sen särkyessä tuhansiksi palasiksi.
Otin käteeni kepin, joka oli isäni. Isäni oli taistellut kepin kanssa, niin kummalliselta kuin se kuulostaakin. Sen päähän oli upotettu valtava, terävä veitsi, joka teki aseesta tappavan. Keskelle keppiä oli asetettu nahkainen kohta, jossa näkyi vieläkin kädenjäljen painaumat. Vedin syvään henkeä.
”Hyvästi Tenebrae”, kuiskasin.
Tartuin keppiin ja pakkasin kaiken lopunkin omaisuuteni pois. Harjoittelisin taistelua, kunnes olisin mestari. Kunnes olisin niin hyvä, että kukaan ei raiskaisi minua. Pettäisi luottamustani. Hylkäisi. Kirjoitin pienen lapun, jonka länttäsin oveeni, lähtiessäni.
’Talo on tyhjä, sen saa joku, joka sitä oikeasti tarvitsee
Ren Johnnyn tytär’
Kävelin tunneleista ulos, sotureiden ohitse. Tiellä käveli muutamia ratsastajia. Aamuprinsessaakaan en ottaisi mukaan. Lähdin kävelemään tielle, reppu selässä ja taistelukeppi kädessä.

//Jatkan huomenn...

Nimi: Aiden Williamin poika

16.12.2017 23:26
Olin tosiaankin rättiväsynyt, mutta tuntien kuluessa en saanut silmänräpäystäkään unta. Huoneessani ei ollut kelloa, mutta ikkunani oli pikimusta. Oli todella hiljaista, jos jonkun potilaan satunnaista voihkintaa laskettu.
Sängyn narinan saattamana viskasin jalkani lattialle ja istuin sängyllä, nojaten käsilläni polviini. En tahtonut nukkua - tai tahdoin, mutta uneni eivät tehneet siitä mieluisaa. Pelkkiä painajaisia. Kammottavia sellaisia. Ja juuri nyt en saanut päästäni sitä mitä tein.
Tapoin kolme ihmistä.
Toki he olivat pahoja, mutta ansaitsivatko he kuolemanrangaistuksen? Mitäköhän Ren ajatteli? Mieleeni tuli heidän ruumiinsa, jotka olivat jo muuttuneet osittain sinertäviksi heidät haudatessani. Ja niiden haju oli hirveä, en tahtonut ikinä haistaa mitään samankaltaista.
En vain saanut sen viimeisen miehen naamaa mielestäni, se oli täysin tuhoutunut ja täynnä puukotusjälkiä, ja ... mikä minuun oli mennyt? Enkö olisi vain voinut tappaa häntä, miksi menin hulluksi ja vain hakkasin ja hakkasin ja hakkasi häntä?
Tunsin sen yhä, sen raivon. Se tekee minusta voimakkaan, mutta millä hinnalla? Entä jos satutan jotakuta josta välitän? Reniä?
Nousin seisomaan​ ja kävelin suoraan huoneeni ovelle, josta marssin kohti ulko-ovea.
"Minne olet menossa?" se tummaihoinen mieslääkäri kysyi ja käveli eteeni.
"Pois. Olen jo tarpeeksi kunnossa", sanoin ja väistin miehen. Avasin oven ja astuin kylmään yöilmaan. Lääkäri vastasi jotain, mutta vain suljin oven perässäni. En tarvinnut heitä, pärjäisin yksin.
Niinpä päädyin talolleni, avasin oveni lukon ja suljin sen päästyäni sisälle. Siellä oli pölyistä ja sotkuista, kuten yleensäkin. Olin viettänyt suhteellisen vähän aikaa talossani näinä vuosina, olin aina jossain muualla.
Huokaisin ja kuljetin sormiani keittiön pölyisellä pöydällä, sormeni päät muuttuivat harmaiksi. Pyyhin ne housuihini ja päätin palkkaavani siivoojan huomenna.
Kävelin huoneeni ovelle ja olin laskemassa kättäni oven kahvalle, kun huomasin kahvan olevan pölytön. Hengitykseni pysähtyi - ei, ei se tarkoittanut mitään, se ei ollut vain kerennyt kerätä pölyä. Pudistelin päätäni ja avasin huoneeni oven.
Oven avautuessa vedin miekkani esiin ja osoitin sillä hahmoa, joka seisoi minuun selin huoneessani. Kuka hitto hän oli? Hahmolla oli päällään pitkä, musta hupullinen viitta. Hahmo ei näyttänyt reagoivan mitenkään saapumiseeni tai miekkani metalliseen sihahdukseen vetäessäni sen esiin.
"Käänny hitaasti ympäri ja kerro nimesi", sähähdin ja kävelin hahmoa lähemmäs. Hän nosti kätensä ylös, viitta paljasti ruskean pitkähihaisen paidan ja arpiset, miehekkäät kädet. Hän kääntyi ympäri, mutten vieläkään erottanut hänen kasvojaan hupun alta.
"Ota se tyhmä huppu pois", ohjeistin ja odotin ahdistuneena mitä näkisin.

//Aiden ei sitten oo siellä lääkärintalolla kun Ren tulee sinne~

Nimi: Ren Johnnyn tytär

14.12.2017 07:59
Aiden palasi miesten piilottamisretkeltään väsyneen näköisenä. Nyökkäsin hiukan.
”Mitä jos vaikka nukkuisit? Kaikella kunnioituksella, näytät ihan hirveältä”, sanoin hiljaisella äänellä.
Nousin seisomaan. Olin pukenut kaikki normaalit vaatteet päälleni, hiuksenikin olivat normaaliin tapaan löysällä nutturalla.
”Mä pääsen kotiin yöksi. Ja mä lähden nyt nukkumaan. Susta en olis niin varma, sun haavat on vähän pahempia kuin mun”, mutisin.
Otin pöydältä heittoveitseni, ja näppärästi vedin sen taskuuni. En kääntynyt enää katsomaan Aidenia, en vain pystynyt.
”Hyvää yötä”, kuiskasin ovella, ennen kuin astuin yöhön.
Tunnelit olivat suhteellisen tyhjiä, jos ei laskettu muutamia toisiaan nuoleskelevia pareja. He eivät kuitenkaan välittäneet siitä että kävelin heidän ohitseen. En todellakaan nukkuisi tätä yötä. Painajaiset tuntuivat vain pahenevan hetki hetkeltä, muistikuvat tapahtuneesta olivat palanneet. Se ahdisti. Nousin maan pinnalle, ja jäin hetkeksi aikaa vain värjöttelemään viileään yöhön. Ilma oli raikasta, ja sai minut ainakin rauhoittumaan hiukan. Nyökkäsin vartiossa oleville sotureille, ennen kuin suunnistin talleille. Aamuprinsessa oli ison lauman keskellä, mutta minut nähdessään, se erkani joukosta ja alkoi laukkaamaan. Hymyilin hiukan, ja nojasin aitaan joka erotti laitumen ja tallit. Hypähdin laitumen puolelle, ja pysähdyin aidan eteen.
”Hei tyttö!” sanoin, kun hevonen pysähtyi kohdalleni.
Aamuprinsessan utelias katse sai minut hymyilemään hiukan. Tartuin hevosta harjaksista, ja vedin itseni sen selkään. Vaikka se ei ollut ehkä ihan sallittua... No, Aamuprinsessa ja minä hyppäsimme aidan yli. Tamma oli todella hyvä hyppääjä. Annoin hevosen ravata isoa tietä pitkin, katsellessani maisemia. Oli niin kauniin näköistä. Kuu loisti kelmeänä taivaalla, jossa ei ollut pilven pilveä. Se paljasti kauniin tähtitaivaan. Aamuprinsessa vaikutti pirteältä, ja sen takia vaihdoinkin laukkaan. Tamman keinuva laukka sai minut haukottelemaan. Se tuntui niin pehmeältä... Sinnittelin hereillä väkisin, halusin päästä määränpäähäni mahdollisimman nopeasti. Maisemien vaihduttua, laskeuduin ratsailta. Edessäni oli kaunis, hiukan lehdon tapainen metsä. Hymähdin lempeästi. Päästin Aamuprinsessan syömään ruohoa. Tamma hörähti, ja tuuppasi minua ensin hiukan turvallaan. Naurahdin, ja hevonen lähti käyskentelemään rauhallisesti vähän matkan päähän. Itse tartuin yhdestä lepän oksasta, ja ketterästi kiipesin sille. Olin tottunut nukkumaan puissa, joten tämä ei tullut minulle uutena asiana. Nopeasti, välillä heräillen nukahdin.

Aamu sarasti aikaisin, herättäen minut täysin. Aamuprinsessa oli aivan vieressäni, ja se nuuhki hiuksiani kiinnostuneen näköisenä. Hymähdin hiukan.
”Lähdetäänkö kotiin? Taidat kaivata laumaasi?” kysyin.
Kiipesin tamman selkään, ja lähdin ohjaamaan sitä. Vaikka Aamuprinsessalla ei ollut suitsia, se kuunteli painoa ja pohjetta suhteellisen hyvin. Matka takaisin leiriin sujui nopeammin kuin illalla, tai ainakin tuntui siltä. Talleilla ei ollut ihmisiä kun pääsimme sinne, joten veikkasin aamun olevan vielä aikainen. Päästin tamman tarhaan, ja lähdin kävelemään tunneleihin. Lääkärin talon edusta oli autio, joten koputin oveen napakasti, ja astelin sisälle.

Nimi: Aiden Williamin poika

14.12.2017 01:54
Naurahdin Renin läpsäyttäessäni minua poskelleni, mutta vakavoiduin hänen näyttäessään kaulaansa. Ehkä meidän ei pitäisi edes puhua näistä asioista, ottaen huomioon mitä kävi vain hetki sitten.
”Mutta niistä fetisseistä... No. Siis.. En mä tiedä. Mun on ihan helvetin vaikee tietää mistä mä pidän, kun kukaan ei oo ikinä ees pannut mua, jos ei lasketa niitä kolmea. Ja sitä kuinka Jared tuli mun reisille”, Ren sanoi ja virnisteli. ”Jos kysyt mun fetisseistä, mä kysyn sun fantasioista? Annas kun arvaan, kaksi naista ja sinä?"
Pyörittelin silmiäni Renille ja otin pari askelta kauemmas.
"Se on jo tapahtunut… Kolmenkin kanssa", sanoin hieroen niskaani vaivaantuneena.
"Ootko tosissas?" Ren kysyi tuhahtaen.
"Ja mitä nykyisistä fantasioista", aloitin ja vilkaisin seinällä roikkuvaa kelloa, "isoin tällä hetkellä on päästä sinne metsään ja piilottamaan ne ruumiit", sanoin. "Voimme jatkaa tätä myöhemmin, sinunkin pitäisi levätä."
Ahdistuneisuus oli päässyt minusta läpi, minun oli pakko tehdä ruumiille jotain. Lähdin kävelemään kohti ovea.
"Lähdet vain?" Ren kysyi, ehkä jopa loukkaantuneena.
"Pakko, sano Sophialle, että palaan pian", sanoin ja avasin oven. "Nähdään pian, punapää", sanoin virnistäen, ennen kuin suljin oven perässäni.
Tein mitä aioinkin, kävelin - ei, juoksin maanpinnalle ja ohitin sotureiden kysymykset vain ryntäämällä pois rakennuksesta ja etsien tieni metsään. Muistin vielä, missä aukio oli. Onnekseni ruumiit olivat paikoillaan, mutta verta… sitä oli kaikkialla. En tiedä miten, mutta minun täytyi päästä siitä eroon. Tartuin ensin lävistettyyn soturiin ja raahasin hänet aukion keskelle. Saman tein päättömälle - otin hänen päänsäkin mukaan - ja vielä puukotetulle, jota juuri ja juuri jaloista ja käsistä käsistä ihmiseksi tunnisti.
Se oli työläs urakka, mutta talleilta napatun lapion kanssa kaivoin kolme hautaa, näin auringon laskevan jokaisen haudan kaivettua. Vedin soturit hautoihin ja peitin haudat maalla, sitten keräsin metsästä risuja ja pystytin nuotion heidän hautojensa ylle. Keräsin kiviä sen ympärille ja annoin tulen palaa minun siivotessani verta pois, joko repimällä ruohoja ja kasvia irti ja viskaamalla nuotioon tai peittämällä sitä mullalla.
Kun olin saanut aukion puhtaaksi, sammutin nuotion. Nyt paikka näytti vain väliaikaiselta leiripaikalta, ei siltä, että siellä olisi tehty vakavia rikoksia. Aurinko oli laskenut horisontin alle ja kuu oli noussut, urakassa oli kestänyt odotettua kauemmin. Nappasin lapion mukaani, palautin sen talleille ja lähdin takaisin Renin luo. Tervehdin sotureita maanpintaisessa talossa ja pääsin ilman ylimääräisiä kysymyksiä alas luoliin, joihin päästyäni riensin lääkärin talolle.
Avasin sen oven ja tein tieni Renin luo, joka istui sängyllään. Hän kohotti väsyneen katseensa minuun huomatessaan saapuvani.
"Sain sen tehtyä, anteeksi, että kesti", sanoin ja haukottelin. Olin yhä suuressa univelassa, kunnon yöunet tekisivät hyvää.

Nimi: Ren Johnnyn tytär

12.12.2017 07:28
Naurahdin Aidenin puhuessa isosta egostaan. Enpä olisi ”arvannut” että miehellä olisi sellaista.
”Voi Aidenin isoa egoa”, voivottelin, virnistäen samalla.
Aidenin laskiessa kätensä olalleni, katsoin tätä silmiin. Miehen katse tutki kasvojani, mikä oli ehkä hiukan omituista, hyvällä tavalla.
Aidenin kysyessä mistä pidin, ja mistä en pitänyt, sarkastinen virnistys nousi kasvoilleni.
”Saat ihan itse selvittää. No ei, mulla on kyllä tiettyjä asioita mistä en tykkää”, naurahdin.
Läpsäisin Aidenia hellästi käsivarteen, kun tämä kysyi fetisseistäni. Kohotin toista kulmaani aavistuksen.
”Pervo!” huudahdin. ”Mä voin kyllä kertoa sulle yhden tyypin joka piti kuristamisesta”, jatkoin.
Näytin kaulassani olevaa kuristusjälkeä. Nostin paitani kauluksia, niin että jäljet peittyivät.
”Mutta niistä fetisseistä... No. Siis.. En mä tiedä. Mun on ihan helvetin vaikee tietää mistä mä pidän, kun kukaan ei oo ikinä ees pannut mua, jos ei lasketa niitä kolmea. Ja sitä kuinka Jared tuli mun reisille”, sanoin virnistäen.
Ihan piruuttani kysyin seuraavana: ”Jos kysyt mun fetisseistä, mä kysyn sun fantasioista? Annas kun arvaan, kaksi naista ja sinä?”

Nimi: Aiden Williamin poika

11.12.2017 23:51
Ren puolusteli Jaredia, vaikka selkeästi hän ei kuulostanut hyvältä ihmiseltä. Ren kiusoitteli minua vastauksestani, jonka takia virnistin, mutta Ren hypähtikin alas hyllyltä ja tuli suutelemaan minua. Hänen kätensä vaelsivat hiuksissani, mutten reagoinut suudelmaan mitenkään, seisoin vain siinä ja annoin Renin tehdä mitä tekikin.
"Sanoit, ettet tuskin enää pysty harrastamaan seksiä. Kerroin nuo asiat, että voit tehdä niitä seksin ulkopuolella", sanoin ja pyörittelin silmiäni Renin lopettaessa suudelmansa. "Päätin säästää sinut graafisilta asioilta", virnistin ja iskin silmää hänelle sarkastisesti.
"Ja tarkoitin lähinnä sitä, etten suostu olemaan alistuva - iso egoni ei kestäisi sitä", sanoin ja virnistin leikkisästi. Laskin käteni Renin olalle, pyöritellen peukaloani siinä. Katsoin häntä silmiin, mutta pian katseeni alkoi harhailla muualla hänen kasvoissaan, tutkien jokaista senttimetriä. Hänen poskiaan, nenäänsä, huuliaan ja sitten taas hänen silmiään.
"Entä sinä? Mistä sinä pidät ja et pidä?" kysyin ja vein käteni lähemmäs Renin siroa kaulaa.
"Kuitenkin sinä olet se, joka pitää jostain erikoisista ja kyseenalaisista asioista", sanoin kiusoitellen.
"Onko sinulla jotain outoja fetissejä? Jalat, anaalijutut - ei se kyllä niin epätavallista ole - kuristaminen tai muuta?" virnuilin ja pidätin naurua, huvittuneisuus uhkui minusta.

Nimi: Ren Johnnyn tytär

11.12.2017 23:15
Aidenin sanoessa, ettei suhteeni Jarediin ollut terve, virnistin hiukan.
”Jared oli kuitenkin ihan jees tyyppi. Tai siis silloin kun mä olin tehnyt jotain hyvää. Ja silloin kun se ei arvostellut mun kroppaa. Se on nimittäin todella, todella perseestä”, sanoin nopeasti.
”Ja hei, Jared oli oikeesti hyvä sängys. Tai ainakin se osasi ikäänsä nähden paljon asioita. Se oli sillon sua ehkä vuoden tai pari nuorempi, et älä yhtään arvostele!” sanoin virnistäen.
Aiden piti kummallisista asioita. Hiusten ja kasvojen koskettelusta.
”Hmm... Eli sä haluat että sun kasvoihin kosketaan? Mielenkiintoista. Tuottaaks se sulle jotain seksuaalista nautintoa?” kysyin naurahtaen ystävällisesti.
En viitsinyt olla nauramatta kun Aiden kertoi mistä ei pitänyt.
”Tajuatko että toi kuulostaa mun korviin siltä, että harrastat jotain sadomasokismia? Eli sä haluat et nainen on alistuvainen, ja antaa sun tehdä mitä sä haluat tehdä? Ei vittu Aiden”, sanoin.
Hyppäsin alas hyllyltä, ja kävelin Aidenin eteen. Lyhyyteni häiritsi minua, jouduin katsomaan ylöspäin. Painoin huuleni miehen huulille, käteni samalla vaeltaessa tämän hiuksissa. En suudellut miestä kauaa, vain pienen hetken.
”Oliko parempi?” kysyin toista kulmaani, hiukan ehkä flirtisti kohottaen.

Nimi: Aiden Williamin poika

11.12.2017 22:50
"Se onko nainen kokenut tai ei, ei määrittele sitä pidänkö hänestä. Se on vain plussaa jos on kokenut, mutta jos ei ole, ei se ole miinustakaan", vastasin kohottaen olkiani.
Ren kertoi parisuhteestaan Jaredin kanssa ja kysyi mielipidettäni siitä. Hymyni katosi huuliltani, mutten näyttänyt vihaiseltakaan. Vain ilmeettömältä.
"Parisuhteiden ei kuulu olla tuollaista, Jared oli kusipää. Miehet ovat yleensä tyhmiä siinä iässä, mutta ei tuo ollut terveellinen suhde", selitin, Ren vaikutti olevan todella tiedoton. "Mitä luultavammin sen ikäisenä Jared ei ole ollut yhtään parempi kuin sinäkään, ne jotka kehuskelee taidoillaan sängyssä on yleensä kaikista paskimpia."
Ren vielä kysyi mistä pidän tai mistä en pidä, samalla nostaen jalkansa hyllylle vähän hassuun asentoon.
"Öm, en osaa selittää, se on sellaista mitä on helpompi näyttää ja opettaa. Mutta pidän ainakin siitä, että hiuksiani ja kasvojani kosketaan. Sitä voit sinäkin tehdä, jos emme ole sänkyyn menossa", sanoin ja virnistin. "Ja en pidä siitä, etten saa olla hallitseva. Vastasinko tarpeeksi hyvin?" kysyin ja koskin kädelläni leukaani.

Nimi: Ren Johnnyn tytär

11.12.2017 21:03
”Namine... Mielenkiintoista”, sanoin, kuunnellessani Aidenia.
Katselin Aidenia pää hiukan kallellaan. Hymy nousi huulilleni.
”No itse asiassa on. Eli toisin sanoen, sä tykkäät naisista jotka on kokeneita! Ja padumps, sitten sä valitset mut? Ei siinä ole mitään järkeä”, sanoin.
Ajatukseni harhailivat taas Jarediin. Poika oli ollut aina hirveän omistava. Minun piti olla aina juuri ja aina hänen. Ei kenenkään muun.
”Jared, siis mun eksä, aina sanoi että oon hirveen paska kaikes mikä liittyy seksiin. Tai siis tiedän, liikaa infoa, mutta silti, mun piti tehdä aina kaikkee sille. Kuuluuks parisuhteen olla semmosta?” kysyin. Parisuhdetaustani ei ollut mitenkään kummoinen, joten halusin tietää kaiken.
”Kerro mulle mistä sä sitten pidät? Kun sanoit että Namine tiesi mistä pidit. Sitten mäkin osaan olla ehkä vähän parempi”, naurahdin.
Vedin jalat ristiin rintojani vasten. Sentään oli jotain hyötyä siitä, että venyin melkein mihin tahansa asentoihin. Venyttelystä oli siis jotain oikeaa hyötyä.
”Tai onko jotain mistä sä et tykkää ollenkaan?” kysyin.

Nimi: Aiden Williamin poika

11.12.2017 20:50
Toinen suupieleni nousi hieman kuullessani Renin vastauksen. Kysyin vielä oliko hän koskaan suudellut ketään tai ollut parisuhteessa, johon Ren vastasi myöntävästi. Se ei ollut mikään suuri yllätys, olimmehan molemmat jo aikuisia. Olisin ollut enemmän yllättynyt, jos hän olisi vastannut kieltävästi. Ren oli todella kaunis, olisi ihme jos kukaan muu ei olisi nähnyt sitä.
Hän veti syvään henkeä. ”Kuka niistä sun panemista naisista oli paras? Siis tiedät kyllä millä tavalla, ja miks?” Ren kysyi ja hypähti istumaan matalalle hyllylle.
Naurahdin ja nojasin hyllyn viereistä seinää vasten. Vedin käteni puuskaan ja tarkkailin punapäätä kiinnostunut pilke silmissäni.
"Kyselet outoja tänään", naurahdin. Olikohan se viski, vai oliko Ren vain utelias?
"Eräs Namine oli parhain, koska hän oli jo hyvin kokenut ja koska olimme kauan yhdessä, hän tiesi mistä pidin. Hän kuitenkin vihaa minua nykyään palavasti ja hän onkin vaeltaja, joten en näe häntä enää ikinä, ainakaan toivottavasti. Jos tahdot tietää miksi hän vihaa minua, se on vain sen takia että katkaisin suhteemme", selitin, miettien naista. Namine oli vahva ja tulinen, hän oli taitava taistelija ja vielä taitavampi makuuhuoneen puolella. Hän ei kuitenkaan kyennyt pysymään uskollisena minulle, joten tyhmänä tein saman mitä hänkin, petin, ja jäin myöskin kiinni. Kerkesin kuitenkin ensimmäisenä katkaisemaan suhteen.
"Muuta jota tahdot tietää seksielämästäni?" kysyin toinen kulma haastavasti koholla. Olin huvittunut tilanteesta, vaikka tuntuikin oudon normaalilta puhua tästä Renille.

©2017 Tenebrae | Tυℓєναιѕυυ∂єη Hєιмσт - suntuubi.com